Aina mun poika

Kuten olette jo huomanneet, en blogia enää kirjoita. Mutta ajattelin nyt teillekkin tulla tämän uutisen kertomaan, että Huilu lähtee hevostaivaaseen 5.4. Huilun jalat ovat menneet niin kipeiksi, ettei se kestä edes pientä liikutusta enää, eikä jaksa selässään aikuistakaan kantaa. Tämä on tosi harmi juttu, mutta Huilun ilo ja terveys on mulle kaikki kaikessa, ja sen takia päätettiin nyt näin.

Olen saanut viettää Huilun kanssa 5 ihanaa vuotta, jotka on opettanut minua sekä Huilua eteenpäin. Minulle jää tuhansia ihania muistoja, vaikka aina ei kaikki mennyt ihan nappiin. Huilu on ollut mulle maailman parhain ystävä, hevonen, tukihenkilö ja perheenjäsen, mutta nyt on aika päästää irti.
Huilua voin kiittää kaikesta. Siitä, että opetit minua ratsastajana eteenpäin. Siitä, että opetit minulle periksiantamattomuutta. Siitä, että ikinä ei saa luovuttaa. Siitä, että olet minun paras ystäväni. Opetit minulle luottamusta, kiitollisuutta, iloa ja surua. Mutta ennenkaikkea, sinä olet ja pysyt minun parhaana ystävänäni, mihin ikinä tuulet sinut viekään, ja olen varma, että pysyt aina luonani.

Kiitän teitä kaikkia, jotka ovat seuranneet meidän matkaamme, olette tukeneet, auttaneet ja kannustaneet meitä, kiitos!




~Ystäväni,
Ne jotka etsivät yhtäaikaa, myrskyä ja rauhaa,
eivät löydä perille,
kulkematta käsi kädessä,
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.~

Muutama mekkokuva

Tänään oli oikea juhlapäivä. Serkkuni pääsi yläasteelta ja lähdettiin käymään juhlissa Oulaisissa. Sitten mieleeni juolahti että pitäisihän nyt Huilunkin kanssa ottaa muutama kuva, kun oon kerrankin laittautunut.

Kertokaa näistä muutamasta kuvasta lempparinne! :)

Kysymyksiin vastailua

Moikka kaikki! 
Pahoittelen blogin lähes puolenvuoden kestänyttä hiljaisuutta.. Minulla on ollut itselläni paljon hommia ja omia huolenaiheita joten postailu on jäänyt niiden ohella kokonaan pois.
Ajattelin aloittaa bloggaamisen uudelleen, jos täältä vain innokkaita lukijoita vielä löytyy?

Ajattelin pitää kysymyspostauksen, minulla on kysymykset valmiina netistä kaivettuina, joten aloitetaan.

1.  Mikä piirre hevosessasi on paras?

Huilussa hyviä puolia riittää, mutta paras on sen nöyryys. Huilu on välillä vähän hölmöllä tuulella, juoksentelee ja hörisee yms, mutta silloinkaan sen nöyryys ja kuuntelevaisuus ei katoa minnekkään. Vaikka nytkin sillä on kevättä rinnassa hieman liikaakin, se kuuntelee jatkuvasti käskyjä ja toimii niiden mukaisesti, ei rynni vaan pysyy takana ihan käskemättäkin. Sen huomaa myös juoksutuksessa/ratsastuksessa, aina tekee parhaansa.

 2.  Mikä piirre hevosessasi ärsyttää sinua?

Agressiivisuus. Huilu on tosi epävarma muiden hevosten seurassa, ja puolustaa omaa reviiriään kaikin mahdollisin keinoin, se onkin suurin syy siihen miksi se tarhaa yksin. Karsinassakin jos viereisessä karsinassa oleva hevonen tulee vähänkin liian lähelle niin voi olla varma että karsinan ovet paukkuu. Onneksi agressiivisuutta on saatu vähennettyä paljonkin mutta vieläkin sitä löytyy.

 3.  Paras muisto hevosesi kanssa?

Huilun kanssa kaikki on parasta, mutta ehkä ensimmäiset kisat ja voittokin vielä! Iso kiitos siis valmentajalleni! Oli niin ihanaa katsoa kuinka tuosta pienestä vaavista on tullut jo niin hieno poika! Välillä piti vähän loikkia sinne tänne mutta hienosti ne meni silti!

4. Mitä tavoitteita sinulla on hevosesi kanssa?

Päästä toisiin koulukisoihin, ja tällä kertaa minä selässä. Haluan haasteita joita kisoissa on, ainakin Huilulle. Huilu pelkää hälinää ja hermostuu väen paljoudesta erittäin helposti, joten siinä olisi minullekin mukavasti hommia selässä. Ja esteiden hyppykin on yksi tavoite!

5. Mitä hevosesi syö?

Huilu saa kauraa ja kivennäistä aamulla ja illalla. Illalla heinää karsinaan, aamu/päiväheinät menee tarhaan.

 

 Toivottavasti piditte! Puolet kysymyksistä tulee toiseen postaukseen..
Teen varmaan tämän tai ens viikon aikana kuulumispostauksen, niin näette mitä Huilulle kuuluu nykyään!

Instagram tili

Menkääs kaikki seuraamaan mun ja Huilun uutta ihmg käyttäjää : ellijataikahuilu
Pahoittelen myös kuollutta blogia, mutta yritän ens viikolla pelastaa tilanteen! :)

ihme parantuminen, kisat 1.11

Siinä muutama kuva kisoista, Muuta ei mulla oo sanottavaa kuin että Huilu oli ihan huippu pienistä alkupaniikeista huolimatta. Voitti luokkansa prosenttein 67 ja risat!

Voihan kaviopaise...

Juu, eli nyt vähän huonompia uutisia Huilusta.
Huilu on nyt siis ontuillut vasenta etujalkaansa satunnaisesti. Ensin se näkyi vain vähäisenä epäpuhtautena, eikä varsinaisena ontumisena (itse en ollut paikalla). Toisina päivinä ei taas mitään ongelmaa.
Mutta kun hain Huilun tarhasta tiistaina, se ei varannut jalalle ollenkaan painoa, vaan hyppeli toisella etusellaan, ja meinasi välill kaatuilla. Minä tietenkin olin hirveän huolissani, ja pyysin pari tallilaista katsomaan jalkaa. 
Jalka oli kuuma ja Huilu aristi sitä vähän joka paikasta. Kuumetta oli 38.3 mutta se saattoi johtua ihan vaan rokotteesta. Puhdistimme kavion mutta mitään ei näkynyt. Itselläni pyöri jo mielessä "eikai luita ole mennyt rikki, tai jännettä" ja muita vastaavia ajatuksia. 
Illalla valmentajani tuli tallille ja katsoi jalkaa. Hänkään ei osannut sanoa mitään jalasta, muuta kuin että se on todella kipeä ja täynnä nestettä. Viilensimme jalkoja linimentillä ja kasteltiin kylmällä vedellä. 

Seuraavana päivänä äiti soitti 200metrin päässä olevalle hevosklinikalle, ja meni käymään siellä paikanpäällä varaamassa meille ajan. Saimme ajan onneksi heti keskiviikolle. 
Aika oli kahdelta joten äiti tuli hakemaan mua paria tuntia aikaisemmin koulusta. Käväistiin kotona ja sitten tallille. Huilu sisälle, korvat kiinni, loimi päälle ja klinikalle. Onneksi matka on niin lyhyt että sinne pääsee äkkiä kävelemällä. Onneksi jalka ei silloin ollut pahimmillaan joten matka selvittiin ilman kovia kipuja. 
Huilu oli alkumatkan tosi rauhallinen, mutta paikanpäällä se oli oikea tuuliviiri. Klinikka sijaitsee siis raviradalla, ja siellä meni ravureita jatkuvasti ohi, ja sai Huilun pään aivan pyörälle. Sain sen onneksi pidettyä hyvin hallussa, ellei pyörimistä ja hyppelyä lasketa.. Vielä siihen päälle ambulanssi ajoi siihen meidän luo ja ilmoitti että pelastushelikopteri nousisi siitä klinikan toiselta puolelta, ja pitäisi todella kovaa meteliä. Mielessäni vain pyöri että millainen Huilu sitten on kun helikopterikin sekaantuu tähän. Laitettiin Huilu sitten kiinni semmoiseen kiinnityspaikkaan mihin ravureita laitetaan ravien ajaksi. 
Huilu rauhoittui heti kun se laitettiin kiinni, eikä se ollut helikopterista lopulta millänsäkkään.

Pari puhelimella otettua kuvaa klinikalta

Helikopterin lähdettyä meidät kutsuttiin sisälle. Huilun vetopaniikkien vuoksi se laitettiin pakkokarsinaan odottamaan vuoroa. Huilu hermoili toisia sisällä olevia hevosia, varsinkin sitten kun muut hevoset lähti Huilu järkyttyi kun piti jäädä yksin. 
Pakkokarsinassa Huilulle laitettiin rauhoittavaa, jonka jälkeen siirryttiin suurempaan saliin. Rauhoittava alkoi heti vaikuttaa, ja Huilu laski pään syliini ja oli jo rupeamassa nukkumaan. Minun piti herätellä sitä taputtelemalla turpaan ja ravistelemalla riimunarua. Lääkärinkin oli vähän hankala pitää jalkaa ylhäällä kun Huilu nojasi siihen koko painollaan. 
Lääkäri oli todella kokenut nuoresta iästään huolimatta, ja totesi heti että kyseessä on kaviopaise. Hän otti kengän irti ja näytti paisetta meille. Olihan se aika yököttävä, mutta olen semmoisen ennenkin nähnyt meidän tallissa olevalla Iina-hevosella.
Lääkäri puhkaisi paiseen, ja sieltä oikein roiskui suuret määrät mätää.. 
Kun suurin osa mädästä oli tullut ulos, lääkäri laittoi siihen käärön, ja päällysti sen ilmastointiteipillä. Sitten antoi meille ohjeet jatkoon ja saimmekin lähtä takaisin kotiin. 
Kävelymatka oli uuvuttava minulle, mutta erityisesti Huilulle, joka oli ihan tokkurassa rauhoitteen takia. Minun ja äidin oli tuettava Huilua molemmilta puolilta, ja mun piti taluttaa Huilua sieltä sivulta, ettei vain kaatuisi päälleni, kun yleensä hevoset kaatuvat eteenpäin. 

Huilu on nyt siis liikuntakiellossa, ja käärö pitää vaihtaa päivittäin. Kisat siis jäävät valitettavasti välistä, mutta kyllä kisoja tulee ja menee. Tärkeintä on että Huilu saadaan mahdollisimman pian kuntoon!

Kuvia & Kuulumisia

Moi kaikki!
Kirjottelen teille nyt meidän kuulumisia, tässä tauon aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista.

Huilu on nyt ollut pikku "saikulla" kun sillä toinen etunen oli vähän kipeä. Saattoi johtua yhdestä kengityskerrasta, joka ei mennyt ihan putkeen.
Valmentajani kengitti Huilua, mutta Huilu oli yrittänyt repäistä jalkaa pois ja oli potkaissut valmentajaani naamaan, säikähtänyt sitä ja astunut naulalaatikkoon.. Potku ei ollut onneksi kova, ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. 
Jalka on nyt palannut normaaliksi, ja liikutus on jatkunut normaaliin tapaan. 
Huilun selkäongelmistakin on päästy eroon, mutta aarnikan käyttämistä on jatkettu, ettei vaiva toistuisi, eikä aarnikasta mitään haittaakaan ole.

Suurin uutinen ehkä nyt on se, että valmentajani osallistuu Huilulla koulukisoihin tässä kuussa! Huilu on mennyt niin huimasti eteenpäin, joten käydään vähän testaamassa mitä Herra todella osaa. Tässä teille tänäpäivänä otettuja kuvia.

Huomatkaa uus tukka ;)

Seuraava postaus tulee viimestään kisojen jälkeen!